Kelatyyppinen eriste (kutsutaan usein "perhonen"-eristimeksi sen muodon vuoksi) on eristävä komponentti, jota käytetään ilmajohdoissa; sen nimi juontaa juurensa sen erottuvasta perhosmaisesta rakenteesta. Sen ensisijainen tehtävä on eristää johdin tukirakenteesta (kuten terästornista), mikä estää virtavuodot tai oikosulut. Tekninen periaate perustuu dielektristen materiaalien eristysominaisuuksiin: kun käytetään korkeaa jännitettä, eristin hallitsee sisäisen sähkökentän jakautumista rajoittaen virran johtimeen ja samalla kestää mekaanisia kuormia ja ympäristörasituksia.
Keskeisiä elementtejä ovat:
Materiaalin valinta: Posliini on yleinen materiaalivalinta korkean dielektrisen lujuutensa (yleensä yli 10 kV/mm) ja säänkestävyyden ansiosta, minkä ansiosta se kestää ultraviolettisäteilyä, kosteutta ja lämpötilan vaihteluita. Posliinieristeet valmistetaan sintrausprosessilla; niissä on sileä pinta epäpuhtauksien kerääntymisen minimoimiseksi ja eristyksen luotettavuuden parantamiseksi.
Rakennesuunnittelu: Kelatyyppinen rakenne sisältää suojat (jotka lisäävät ryömintäetäisyyttä) ja metalliosat (johtimien kiinnitystä varten). Rakennekorkeus (esim. 110 mm) vaikuttaa suoraan ryömintäetäisyyteen – eristeen pinnan kestävään enimmäisjännitegradienttiin. Esimerkiksi 110 mm:n korkeus soveltuu 10–35 kV jänniteluokille ja tarjoaa riittävän eristysmarginaalin.
Suorituskykymittarit: Eristeiden on läpäistävä standardoidut testit, kuten IEC 60383 tai GB/T 1001, sähköisen lujuutensa (esim. kuivan ylivirtausjännite) ja mekaanisen lujuuden (esim. vetokuormituskyvyn) tarkistamiseksi. Käytännössä posliini toimii vakaasti kosteissa ympäristöissä, mutta vaatii säännöllistä huoltoa saasteiden leviämisen estämiseksi.

